Mediaväylä-hankkeen tunnus, Euroopan unionin osarahoittama -tunnus

Kuukausi­paketti 6/2026: Terveisiä Euroo­pasta

Arja Seppälä

4.7.2026
Keski-ikäinen parrakas mies istuu keltai­sessa huoneessa pöydän äärellä, hänen päänsä takana seinällä on kysy­mys­merkki. Tv-ruudulla Richards-Riemerschmid-Berufs­kolleg-oppi­lai­toksen värikäs logo ja oppi­lai­toksen nimi.
Hankkeesta kolme neljäsosaa takana, loman jälkeen alkaa viimeinen neljännes. Syksyllä ei varsinaisesti mitään uutta ja uskomatonta enää listoille nosteta, vaan aletaan paketoida kulunutta kahta vuotta kasaan.

Mutta sitä ennen tähän väliin vielä kesäkuun kuulumiset. Tarkemmin sanottuna tutustumismatkamme Tanskaan ja Saksaan 1.–6.6.2026. Osallistujina Metropoliasta Antti-Veikko, Stadin AO:sta koulutuspäällikkö Hannemari ja minä.

Matkanjärjestäjän hommat ovatkin tulleet tutuiksi tässä hankkeen aikana. Ensimmäiset kontaktoinnit kannattaa tehdä todella hyvissä ajoin, sillä koulut tuntuvat olevan kiireisiä joka puolella maailmaa. Kaava toisti itseään, useammasta yhteenotosta vain muutama tuotti tulosta. Tälläkin kertaa valitettavasti niin, että yhtään ammattikorkeakoulua ei saatu mukaan. Läheltä piti -tilanne oli, että Tanskassa vierailu amiksen yhteistyöammattikorkeaan olisi onnistunut, mutta muutamaa päivää ennen vierailua tuli peruutus. Emme antaneet sen häiritä, vaan reippain mielin lähdimme matkaan aamuyöstä 1.6. kohti Kööpenhaminaa, Aarhusia ja Viborgia.

Tanskassa tiivistä työelämäyhteistyötä

Ensimmäinen tapaaminen olikin Aarhusin sijasta Viborgissa, Media College Danmarkissa (mediacollege.dk). Rehtori Mads oli meitä vastassa asemalla, ja pienen turistikierroksen kautta saavuimme Media Collegeen. Ohjelmassa oli tiloihin tutustumista ja opettajien kanssa ajatusten vaihtoa. Tanskassa tilanne on päinvastainen kuin Suomessa, pulaa on nimenomaan ammattikoulusta valmistuneesta työvoimasta.

Tanskalainen ammatillinen koulutus on lähellä meidän järjestelmää, EQF-tasot 3-5, opintojen kesto yleensä 3,5-4 vuotta. Tyypillinen koulutusmuoto on oppisopimus, jossa opiskelija opiskelee 2/3 ajastaan yrityksissä ja 1/3 ajastaan koulussa. Muitakin muotoja on, mm. koulutusohjelma, joka yhdistää yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja takaa näin sekä ammatillisen pätevyyden, että jatko-opintokelpoisuuden, eli vastaava kuin meidän perustutkinto. Lisäksi yli 25-vuotiaille on tarjolla aikuiskoulutusmahdollisuus, jossa työkokemusta on mahdollista tunnustaa. Ammatilliseen koulutukseen pääsy edellyttää oppivelvollisuuden suorittamista ja tiettyjä vähimmäisarvosanoja perusopetuksesta.

Samoja haasteita Saksanmaalla

Seuraava kohteemme oli ammattikoulu Hampurissa, BMK eli  Beruflichen Schule für Medien und Technik (bmk-hh.de). Vastassa olivat median koulutuspäällikkö Lennart Hofman ja median opettaja Tobias Jahns. Tapaaminen alkoi ajatustenvaihdolla, keskustelimme hankkeesta, koulutusjärjestelmistämme sekä niiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Haasteet ovat globaaleja: opiskelijoidenhyvinvointi ja mielenterveysongelmat, kielitaito, oppimisvaikeudet, koulutuksen kiristyvä rahoitus, jne. Saksassa tilanne työllisyyden suhteen oli hyvä, kuten Tanskassakin. Ja myös Saksassa työmarkkinoille kaivataan ammatillisen toisen asteen käyneitä tekijöitä.

BMK:lla oli isot tilat, ahtaista tai alimitoitetuista luokkatiloista ei tietoakaan. Studio oli rakennettu entiseen urheiluhalliin(?) joten kuutioita oli sielläkin riittämiin.

Kölnissä vierailukohteena oli RBBK eli Richards-Riemerschmid-Berufskolleg (rrbk.koeln). RBBK on kädentaitoihin ja visuaalisuuteen painottuva ammattikoulu, jossa on mahdollista useisiin eri alojen tutkintoihin. Tutkintojen suoritusmahdollisuuksia on Saksalle yleinen oppisopimusmalli, jolloin tutkinnon kesto on 2–3 vuotta, siitä 3/4 ajasta opiskellaan työpaikalla ja 1/4 koulussa. Toinen mahdollisuus on enemmän meidän rakennetta vastaava tutkinto, jossa suoritetaan sekä ammatilliset opinnot että  yhteiset opinnot, opiskelu kestää 2-3,25 vuotta.  Opiskelija saa ammatin lisäksi jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Jatko-opintokelpoisuuden takaa myös 1–3 vuotta kestävä valmentava koulutus, jossa on vuoden pituinen työelämäjakso ja koulussa fokus painottuu yhteisiin  ja design-aineisiin.

Yritysvideoiden tulevaisuus tekoälyssä

Kölnin isäntämme, vt. rehtori Tom Rathman, oli järjestänyt kouluvierailun lisäksi myös tutustumisen tekoälyä innokkaasti käyttävään tuotantoyhtiöön Vogelheimtv:lle (vogelheim.tv). Tilat olivat hulppeat, kyseessä oli aikoinaan valtakunnan kanslerin kesäasuntona toiminut huvila, joka sijaitsi pittoreskissä pienessä kylässä, tilan puistossa oli pysyvä tilataidenäyttely ja sisätilat olivat yhtä hulppeat mitä ulkopuoli antoi odottaa. Tervetulleeksi meidät toivottivat yhtiön osakkaat Felix Zimmer ja Florian Hofmann.

Keskustelu eteni tutuissa aihepiireissä: maidemme koulutuksen erot ja yhtäläisyydet, työllisyystilanteet, av-alan tila ja tekoäly. Yrityksellä ei juurikaan ollut yhteyksiä koulumaailmaan, molempien herrojen omatkin koulutustaustat olivat ihan muuta kuin media-alaa. Heillä on ollut yrityksessä yksi harjoittelija, joka myös palkattiin. Heidän näkemyksensä mukaan työtehtävät ovat niin spesifejä, että varsinainen koulutus jää joka tapauksessa yrityksen vastuulle. Kun keskustelimme alalla vaadittavista taidoista esiin nousivat erityisesti tarinan kerronta ja yleissivistys. Tekniikkaa on helppo opettaa työn ohessa ja sitä he ovat valmiita tekemäänkin, kunhan henkilö muutoin on soveltuva alalle.

Näimme kaksi esimerkkipätkää tekoälyllä tuotetuista yritysvideoista. Töiden välillä oli muutama vuosi ja laatuero oli suuri. Kovaa vauhtia mennään sillä saralla eteenpäin. Keskustelimme luottamuksesta, eettisyydestä, tuotantotavoista ja tulevaisuudesta. Yritykselle tärkeää on saavuttaa - ja pitää - asiakkaan luottamus. Molemmissa videoissa esiintyivät aitojen ihmisten avattaret, mikä itselle tuntui hieman oudolta. Mutta toisaalta, he tekevät mainontaa ja viestintää, tarkoitus onkin, että materiaali tulee julkisuuteen. Vogelheimtv:stä yrityksenä jäi inhimillinen ja positiivinen kuva, sitä kuitenkin johtavat vielä ihmiset, ei tekoäly.

Kaiken kaikkiaan matka oli taas tekemisen arvoinen. Vaihtoehtona tietysti olisi lähettää kysymyksiä sähköpostilla tai kutsua Teams-tapaamiseen, mutta ei niillä mitenkään päästä samaan tulokseen kuin lähitapaamisella. Keskittyminen hetkeen, ympärillä oleviin ihmisiin, ympäristöihin tutustuminen, ilmapiiriin havainnointi, niitä ei vielä toistaiseksi virtuaalimaailmalla tavoiteta. Lämpimin ja kiitollisin mielin otimme myös vastaan sen kaiken työn ja panostuksen, mitä isäntämme eteemme olivat tehneet. Toivottovasti voimme tarjota vastapalveluja joskus toisinkin päin!

Arja Seppälä toimii Mediaväylän projektikoordinaattorina Stadin AO:ssa.